Kyllä huomaa, kun ei ole mitään muuta kuin tavallisia arkipäiviä niin ei ole mitään mistä blogiinkaan kirjoittaa. Kyl tekis hyvää nähdä vaihtariystäviä joku viikonloppu, mutta tapaamiset on ohi ja matkoille en ole osallistumassa - onneksi kuitenkin Dani on luvannut tulla Klagenfurtiin ja meillä onkin jo toinen vaihtaribiisi suunnitteilla ja lyriikoissa myös suomenkieltä, Danin toivomuksesta! Lumet on sulannut pois ja pilvetön taivas tälläkin hetkellä, -1 pakkanen tuntuu kylmältä.
Olen lähettänyt Suomeen postia ja lukenut kirjoja päivisin. Tällä hetkellä välitotaria varten niin paljon opiskelua ystävillä ettei heillä ole aikaa. Tykkään kuitenkin yksin olemisestakin joten en tunne yksinäisyyttä, vaikka hostperheen on se vaikea välillä ymmärtää. Kävin keskiviikkona salibandy-harkoissa ja taisin löytää itselleni uuden harrastuksen ja muutaman juttukaverin samalla, katsoo mitä seuraava viiikko tuo tullessaan.
No sitten siihen kieleen...Luen saksasi, kirjoitan tekstareita saksaksi, katson telkkaria saksaksi ja ymmärrän kieltä, mutta puhuminen takkuaa ja tulee tehtyä tyhmiä kielioppivirheitä... Olen kuitenkin tästä oppinut jotain, nimittäin enhän mä ole koskaan ollut mainio puhuja millään kielellä vaan kuunteleminen, kirjoittaminen ja lukeminen on ollut aina niitä vahvuuksiani ja tämän asian hyväksyttyä ja tajuttua en ole niin kritiikkinen puheen kanssa. On tarpeeksi hyvä, että voin kertoa mielipiteeni ja minua ymmärretään. Siksi sanonkin, ettei se kielen osaaminen aina näy puhumisessa :)
Helmikuu onkin viimeinen kuukausi tässä perheessä ja vielä yksi lomaviikkokin, jolloin asustelen ystävän luona ja luvassa onkin mm. tanssiaiset. Innolla odotan :) Maanantaisin on pianotunti, ti-ke salibandy, torstaina kuoro ja perjantaina viikonlopun alkaminen... Eli harrastusta riittää ja puolivuotta on mennyt älyttömän nopeasti tässä perheessä ja en tiedä yhtään minkälainen loppuvaihto mua odottaa - joskus tuntuukin, että olen menossa uudestaan vaihtoon muuttamalla isäntäperhettä, kohti tuntematonta.
Nyt lähden syömään eilisitä hostveljen synttäreistä jääneitä ruokia (cokista! Tässä perheessä juodaan ainoastaan syntymäpäivinä limonadia eli tosi harvoin ja jos en olisi mäkkärissä käynyt tai tilannut Wieninleikkeen kanssa niin olisi ensimmäinen coca cola-hetki puoleen vuoteen) ja pelaamaan Wiitä veljien kanssa :)
Kevättä odotellessa,
Jaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti