Bitte wiederholen

Otsikko suomeksi tarkoittaa "toistaisitko" ja tätä sanontaa käytän aina kun ihmiset puhuu liian nopeasti tai murteella, että en ymmärrä. Joten kyllä, vielä yli 3 kuukauden jälkeenkin saksa on hankalaa mutta parantunut huomattavasti! Vaihdoin luokassa istumapaikkaa huoneen takaosaan eturivistä ja siellä oppii niin paljon enemmän (muuta kuin mitä oppitunnilla ehkä pitäisi oppia)

ITÄVALLAN IHMEET

• Perheet menee iltaisin jäätelölle ja varsinkin kesäisin sitä syödään päivittäin ja illaksi mennään hakemaan kylmäboxiin erimakuja - eli melkeinpä kuin pikaruokaa hakisi.
• Ihmiset kulkee potkulaudoilla. Ensimmäisenä kouluviikkona oli kyllä totuttamista siihen näkyyn, kun lapset tulivat potkulaudoilla kouluun ja aikuiset(myös vanhemmasta päästä) kulkivat - ja kulkevat edelleen - töihin, tosin jotkut omistavat sähköisen laudan joten tarvitsee vain seisoa laudan päällä ja ohjata. Outoa.
• Joka nurkassa on polkupyöriä ja täällä ei pahemmin pyöräteitä käytetä vaan poljetaan samalla tiellä kuin bussit, rekat, pakettiautot jne.
• Jokaiselta kadulta löytyy konditoori tai jonkinlainen kahvila tai leivospaikka. Yritykset on kova sana.
• Koulussa oppitunti voi mennä niin, että opettaja lukee tekstiä ja oppilaat kirjoittavat sen ylös.  Vartti menee niin, että yksi oppilaista arvotaan eteen ja opettaja kyselee edellisen tunnin tekstistä jotain ja tarkastaa vihon.
• Yksi sama luokkahuone koko päivän samojen ihmisten kanssa. Eli opettajat vaihtavat luokkaa ja oppilaat jäävät. Joka kahden tunnin välein on 10 minuutin tauko, jolloin saa käydä koulukioskista ostamassa jotain ja tai syödä omia eväitä.
• Ei se ole vain puhetta, että ihmiset antavat poskipusuja ja haleja. Niin se oikeasti on, ei ole yhtäkään päivää ilman haleja tai poskipusuja.
• Vaihtarin saksa on kuulema söpöä...
• Vaatteet ovat laadukkaita ja halpoja(miten mä luulinkaan että Rotaryn kuukausiraha riittäisi kaikkeen heh) Suomeenkin C&A, New Yorker(kuulema tullutkin!), Forever 18.. Suklaakin älyttömän halpaa, yksi Milka n. 70 senttiä. Sillä hinnalla ehkä saa just ja just jotain pientä Suomessa?
• Klagenfurtissa jokaiseen risteykseen on laitettu liikennevalot. Ainankin tuntuu siltä, koska noita vihreitä miehiä saa vähän liikaakin odottaa ja juosta niiden perässä.

Vasemmalla olen minä. Viime viikonloppuna keskimmäinen tyttö tuli mun luo yökylään ja laitettiin kasvonaamiot ja katsottiin Twilightia saksaksi tekstitettynä, sitten illalla School Ball-tanssiaisiin, elämäni ensimmäiseen sellaiseen. Enemmän olin tuolla discon puolella ja oli positiivinen yllätys, kun ihmiset muistivat jostain minut ja tulivat halaamaan. Itävallassa tosiaan nuoret saavat ostaa alkoholia siinä 15-16 iässä(tupakointi 16), mutta vaihtarisääntöjä noudattamalla ostin Red Bullia, joka on muuten täältä kotoisin.

Olen käynyt brasilialaisen vaihtarin kanssa katsomassa Breaking Dawn 2sen, tutustunut ihmisiin enemmän, hengaillut koulun jälkeen, ostanut saksaksi kirjan jota luen tällä hetkellä ensin englanniksi (kannatan The Immortals-sarjan lukemista!!)... Viime viikko meni älyttömän nopeasti, en edes tajunnut että taas on uusi viikko kyseessä. Joskus iskee sellainen tunne, että onks tää nyt tässä - tapahtuuko enää mitää ihmeellistä ku kaikki se uusi ei olekaan uutta ja koti-ikävä, kulttuurishokki ja nää on tullut ja käyty(tai niin mä luulen)

Onko vaihdon loppuosuus sitä, että ihmisistä tulee niin tärkeitä ja elämä jatkuu yhtä ihanana ettei halua palata kotiin? Miksi musta tuntuu välillä, että tää on liian helppoa ja ei ole mitään haasteita(oi kyllä, saksan kieli) miks mut päästettiin niin helpolla, että jäin Eurooppaan ja kaikki oli alusta asti melkein aivan samanlaista kuin Suomessa.Tietysti on poikkeuksia, mutta välillä tuntuu että muutin vain suurempaa kaupunkiin maalta.

Nyt varsinkin, kun on saanut ystäviä Australiasta, Kanadasta, USAsta, Taiwanista, Brasiliasta, Meksikosta, Argentiinasta jne. on huomannut kuinka kovasti haluaa Euroopan ulkopuolelle. Hassua, että on muuttokuume kauemmas... Voisi taas herätellä itseään unelmista ja takoa päähän, että tää vaihtovuosihan on just sitä mitä oon pitkää haaveillut ja se on nyt ja tässä.

What all your conversations turn into:

When you realize your choice of clothing is completely wrong for the occasion:

When you were convinging your parents to let you go abroad:

Lähde: Kannattaa tsekata tämä sivusto, varsinkin vaihtarit
Joulukuu jo lauantaina!
Bis dann,
Jaana

vaihdossa 100 päivää

7.8.2012 klo 19(Suomen aikaa) laskeuduin pienellä lentokoneella Klagenfurtiin ja tästä hetkestä on tosiaan tasan 100 päivää!

Otin äsken muutamia kuvia kaupungista, joka on hyvässä vauhdissa muuttumassa joulukyläksi, ja lisää kuvia tulee kun tulos on valmis(valot ja kojut)

Kaikki rakennukset on täällä erinvärisiä! Ihana pastillinvärinen kaupunki, naapuritaloni on vihreä ja vastapäinen pinkki..

Yksi asia jota tulen kaipaamaan seuraavana syksynä: maroneita (ps. katsokaa noita ihania värejä takana!)

Joulu on jo ovella

Tämä on tosiaan noin 1/3 osasta vaihtoani ja vieläkään ei saksa suju, vaikka huomattavasti on parantunut! Joulukuussa on viikonloppu Salzburgissa ja siellä tapaan luultavasti viimeisen kerran kaikki vaihtarit, sillä en osallistu 2013 vuoden Eurotouriin ja lasketteluleiriin... :( Kauhea alkaa hyvästellä jo nyt ihmisiä, ja vielä sieltä paremmasta päästä.

Eurotour

Maanantaina koulussa otettiin käyttöön koulukengät, eli kengät täytyy vaihtaa ennen ensimmäistä tuntia sisäkenkiin. Myöhästyin tunnilta, kun en tiennyt mikä avain oli lokeroon ja siinä meni noin 10 minuuttia, kun se oikea avain vihdoin löytyi. Neljä tuntia koulua ja sitten pakkailemaan Rotaryn WestEurotourille!

 

 

Tiistai-aamuna viisi tuntia junassa ja vaihto Salzburgissa Linziin menevään junaan onnistui ongelmitta (turhaan hätäilin jos en löydä ja aika ei riitä) Itse matka alkoi vasta keskiviikkona, mutta Klagenfurtista ei junia meine Linziin niin että ehtisin, joten olin aikaisemmin jo sopinut yöpyvän meksikolaisen vaihtarin luona. Juna-asemalla odottikin kaksi hyvää ystävää Meksikosta ja käytiin ylittämässä Tonavan joki ja mentiin ratikalla ylös mistä näki koko kaupungin ja alpit Tonavan joella.

 

 

 

Oli mahtavaa keskustella saksaksi ja käydä ostamassa itävaltalaiseen tapaan kakku Konditoorista (hetki täytyi miettii oikeeta sanaa ja varmaan lopputulos ei ole edes suomea) kiitokseksi että saan yöpyä perheen luona. Voi että miten sydämellinen perhe! Pelattiin Aliasta, etsittiin Google Mapista paikka jossa asun (ja kesti hetki muistella kaikki tiet ja niiden nimet omassa kaupungissa) ja seikkailtiin ympäri maailmaa kartan avulla. Sydämellisyyden lisäksi tunne talossa oli kuin amerikkalaisesssa elokuvassa. Jos joku on katsonut Hurja Remontti-jakson loppuun niin ymmärrätte.

 

 

 

Aamulla lähdin junalla rautatieasemalle ja siellä olikin kaikki ihanat tutut kasvot ja halaukset! Busseja oli kaksi ja ne oli valmiiksi jo jaettu niin, että USA&Kanada on yhdessä ja loput toisessa bussissa. Oon varma että on tullut kuunneltua nytki mahdolliset espanjalaiset laulut :D Ja ainii, Tsekin huoltsikalta löytyi Fazeria! Sain huvittuneita katseita kun hehkutin ja selitin kuinka kaikki on kirjoitettu suomeksi jne.

 

PRAHA

Iltapäivällä oltiin Tsekin pääkaupungissa ja nähtiin kaupunki pimeänä. Meille esiteltiin tärkeimmät nähtävyydet ja käveltiin kaupungissa Halloweenia viettäen. Harmi, kun ei ollut vapaa-aikaa ja täytyi lähteä hotellille. Iltapalan jälkeen oli kuitenkin hiukan vapaa-aikaa, mutta hotellin vieressä ei paljon muuta ollut kuin juottoloita ja autotie. Danin kaa mentiin hissiin ja tarkoitus oli mennä 3. kerrokseen, mutta joku oli painanut kaikkia nappuloita ja ajateltiin että mikäs siinä mennää vain ylös 18. kerrokseen ja matka oli hidas, kun jokaisessa kerroksessa ovet aukeni ja sulkeutui.

 

 

 

DRESDEN

Aamupalan jälkeen bussiin ja Saksaan päin! Päivällä parin tunnin kierros Dresdenissä ja sateessa käveltiin mäkkäriin vapaa-ajalla ja käytiin ostoskeskuksessa ostamassa kuullokkeet mulle.

 

 

BERLIINI

Bussit saapuivat illalla Berliiniin ja ruoan jälkeen oli 4 tuntia vapaata ennen kuin täytyi olla omissa hotellihuoneissa. „Hei Dani, lähdetääks ettii TV-torni?“ Ei muuta kun MISSION ON, kartta käteen ja Berliinin keskustaan kävellen ja etsien näkötornia. Kumpikaan ei ole ollut koskaan Berliinissä ja ei ollut mitään tietoa mistään, mutta kartan avulla löydettiin ja mentiin ylös 200metrin korkeuteen. Paremmin ei olisi voinut ensimmäistä iltaa Saksan pääkaupungissa viettää, upeat näköalat vaikka olikin pimeetä! Reitti takaisin olikin vähän hauskempi, kun täytyi muistella mistä mentiin minnekkin, mutta ajoissa oltiin hotellilla ja juotiin aulassa onnellisina kaakaota. Tää oli juuri sellainen hullu päähänpistos, mutta ei eksytty ja me tehtiin se mitä oltiin tavoiteltu, mahtava fiilis! Harmi kun ei tullut otettua kameraa mukaan, mutta pysyy kyl muistoissa aina :)

 

Seuraavana päivänä käytiin muurilla ja otettiin kuvia Berliinistä. Tapasin rautatieasemalla Ainon, joka on samalta piiriltä ja tällä hetkellä myös vaihdossa! Kahden usalalaisen kanssa menin keskustaan ja siellä oli esiintymässä Johnny Jukebox Berlin ja omistan nyt hänen levynsä nimmarilla ja „für Jaana“ tekstillä, heh. Illalla seikkailtiin keskustassa ennen vapaa-ajan loppumista.

 

 

 

Lauantai koitti ja katsottiin elokuvia bussissa, kuunneltiin musiikkia ja nyt puhun jo jonkin verran espanjaakin. Olinkin vielä sunnuntaihin asti Linzissä saman perheen luona ja skypetin meksikolaisten kanssa, harjoittelin salsaa ja pelasin wiitä. Ihan huippu loppu tälle matkalle! Kiitos Itävallan Rotary!

 

 

Huomenna tulee kolme kuukautta Itävallassa täyteen ja voin sanoo, että aika tuntuu tosi lyhyeltä siihen miten paljon on tapahtunut… mutta toisaalta tää on melkein yksi kolmasosa vuodesta ja jos loput osat menee yhtä nopeesti niin iik. Seuraavalla viikolla keikka Grazissa ja loppukuusta koulun tanssiaiset.

 

Bis bald!

LG (rakkaita terveisiä-lyhenne, aina tekstiviestin loppuun on tapana laittaa), Jaana